15 Tou 2008

Juha Numminen, Älä usko unelmiin. WSOY 1997

Liikaa henkilöitä Nummisella

Juha Numminen kuvaa enemmän poliisin työtä. Nummisella on liuta poliiseja, joilla puolestaan on omia keskinäisiä kateuksiaan. Pääpoliisi Kippo eli Kemppainen joutuu silmätikuksi, kun hänen oma vaimonsa murhataan. tämä poliisin vaimon murha on tosin mielestäni aivan turhanaikainen episodi tässä kirjassa.

Päämurhattu on venäläissyntyinen, menestyvä ja kaunis rikkaan liikemiehen kolmas vaimo Sonja Mikkola. Sonjan venäläinen syntyperä tuo kirjaan viittauksia itämafiaan, ja muutamia tämän suunnan tyyppejä kirjan sivuilla vilahteleekin. Nämä jopa murhailevat toisiaan.

Sonja Mikkola on vasta muutaman vuoden ollut naimisissa mediakuuluisuuden Rasmus Mikkolan kanssa. Tämä Rasmus Mikkola on kaikkine traumoineen ja vaimoineen mielenkiintoinen henkilö. Olisiko pitänytkin jättää itämafiat ym. rönsyt vähemmälle ja keskittyä enemmän Rasmukseen.

Sillä nyt ilmeisesti tilanpuutteen tai ajanpuutteen vuoksi Rasmuksen nuoruudenaikaiset tapahtumat tulevat kirjan lopussa turhan töksähtäen vastaan. Niitä olisi ehkä pitänyt pohjustaa jollain lailla paremmin jo aikaisemmin. Lisäpohjustuksella Rasmuksen henkilöstä olisi saanut vieläkin kiinnostavamman mieskuvan.

Kaikkein uskottavin henkilö tässä kirjassa on toimittaja Make Sarkala. Tämän ylipainoinen olemus on vahvasti läsnä aina silloin kun on. Ja Sarkalan suhden poliisi Kippo-Kemppaiseen on eräänlainen ihmisyyttä kannatteleva teema tässä kirjassa.

Kirjassa vilisee useita kymmeniä henkilöitä ja useita vaikuttajatahoja. Monet näistä jäävät täysin hämäriksi, joten herää kysymys, että kannattiko niitä ottaa mukaan ollenkaan? Esimerkiksi itämafiasta en tiedä tämän kirjan jälkeen sen enempää kuin ennenkään. Myös supon edustajan kuva jäi melko yksioikoiseksi.

Ja naiset ovat kautta linjan hysteerisiä. Oliko tässä loppujen lopuksi yhtään täyspäistä naista? Oli. Kemppaisen 14-vuotias tyttö tuntuu ihan normaalilta ja samoin Sarkalan nuori valokuvaaja Jasmine. Mutta vanhemmat naiset lähinnä vain huutavat hysteerisinä.

Ritvan dekkariarvostelut: