15 Tou 2008

Juha Numminen, Henkipatto. WSOY 2005

Tuhannen kapakan kautta rikosten polulle

Juha Numminen on pitkänlinjan rikoskirjailija. Viime syksyn kirja Henkipatto kuvaa sensaatiolehtien toimittajaa Henrik Lahtista, joka rahanhimossaan eksyy kaltevalle pinnalle ja suorastaan henkirikoksen tekijäksi.

Henrik Lahtinen on ellellyt jotenkuten repimällä juttuja pikkujulkkisten mokista, eroista ja seksuaalisista paljastuksista. Hän on ollut haukkana paikalla, kun jollekin on käynyt huonosti tai kun joku on välttämättä tarvinnut julkisuutta vaikka minkälaista.

Lahtisen pitäisi kuitenkin päästä rahoihin käsiksi, sillä perijätärtyttöystävä olettaa hänen olevan huomattavasti rikkaampi kuin hän on. Pitemmän päälle hän ei pysty näyttelemään hyvin toimeentulevaa ellei jotain tapahdu.

Yksi keino saada myönteistä julkisuutta ja mahdollisesti rahaakin on kirjoittaa menestysromaani. Tätä Lahtinen nyt yrittää ja hakeutuu yhteyteen alamaailman kanssa saadakseen tietoja siitä, miten kaikki oikein meneekään. Mutta hän polttaa näppinsä.

Numminen antaa Helsingistä sellaisen kuvan, että suuren luokan huumerahoja liikutellaan siellä paikasta toiseen. Varsinaisia huumekaupan suunnittelijoita ei kirjassa kai nähtäne, mutta keskitason päälliköt ottavat mittaa toisistaan.

Liekö tarkoituksellista vai tahatonta, että päähenkilön moraali ja motiivit kuvataan kirjassa niin alhaisiksi. Henrik Lahtinen haluaa vain rahaa ja naisia. Saadakseen näitä hän on valmis lähes mihin tahansa. Niinpä en kiinnostunut hänen kohtalostaan kuten en oikeastaan muidenkaan kirjan henkilöiden kohtalosta.

Mihin Juha Numminen pyrkii uudella kirjallaan? Mikä on kirjan aihe? Nämä peruskysymykset jäivät mielestäni auki. Se käy selväksi, että Helsingin Kalliossa on paljon kapakoita ja eri rikollisliigat taistelevat reviireistään, mutta mitä sitten?

Ritvan dekkariarvostelut: