13 Tou 2008

Pentti Kirstilä, Hanhivaara ja mies joka murhasi vaimonsa. WSOY 2002

Julkaissut Ritva Sorvali

Hanhivaara jälleen rikoksen kimpussa

Nimensä mukaisesti Kirstilän uusin dekkari ei ole mikään perinteinen arvoitusdekkari. Ratkaisuhan ilmoitetaan jo kirjan nimessä. Aviomies on syyllinen.
Kirjan jännitysmomentti syntyy siitä, että miten Hanhivaara ja muut poliisit pystyvät todistamaan tämän syylliseksi.

Pidin tästä kirjasta sen takia, että siinä oli niin vähän henkilöitä. Ensinnäkin poliisi Hanhivaara kävelee työmatkat tai ajaa raitsikalla eikä tunne itseään kotoisaksi tietokoneen ääressä. Hanhivaaran kännykkäkammo puolestaan suorastaan haittaa hänen työtään. Eli Hanhivaara on vanhanaikainen mies.

Hanhivaaran lisäksi poliisilaitoksella työskentelevät ainakin Kapustarinta, Karvinen, Karimaa, Sirpale, Setälä ja Ritva Veikkola. Hanhivaaran iltoja sulostuttaa edelleen Maire, jolle Hanhivaara saa tosin soittaa myös päivisin. Maire pyytää iltakylään ja haluaa yleensä syödä jotain hyvää.

Liikemies Syvärinnan vaimo on murhattu ja Hanhivaara olettaa että aviomies on ollut asialla. Muita epäiltyjä on oikeastaan vain liikemiehen asianajaja Hurttanen. Ja vähitellen yhä enemmän mukaan tuleva taitava avustaja Osmo, jonka rooli kasvaa koko ajan.

Kerronta etenee niin, että useimmiten ollaan poliisiasemalla tai muuten vain Hanhivaaran maisemissa tai ajatuksissa. Välillä kuitenkin piipahdetaan etsityn Syvärinnan olinpaikassa. Loppupuolella kirjaa yksi jos toinenkin rupeaa seurailemaan myös Osmon kulkureittejä. Suorastaan muotiasialta tuntuu toinen toisensa lavastaminen syylliseksi.

Tämän kirjan pääasia ei ole suinkaan pohtia murhaa tai sen oikeutusta tai motiivia. Pääasia on se, kuka on kenenkin edellä. Kuka tavallaan ajatuksissaan johtaa koko hommaa. Hanhivaara luulee niin tekevänsä, mutta millainen pelinappula hän loppujen lopuksi olikaan näiden muutaman epäillyn pelilaudalla.

Mitään kovin isoa asiaa ei tässä kirjassa käsitellä. Poliisien keskinäinen naljailu ja kärhämöintikin on taka-alalla. Niinpä tuntui jossain vaiheessa, että onko tästä jäänyt jotain pois? Kerronta on taitavaa, juonenkuljetus luontuu, rakenne on napakka, mutta mikä on kirjan varsinainen aihe? Tätä jäin miettimään, kun suljin viimeisimmän Hanhivaaran.

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: