13 Tou 2008

Sisko Lännenmäki, Vihan väri on valkoinen. Myllylahti 2005

Julkaissut Ritva Sorvali

Nymfomaani gynekologi vaihtaa roolia

Pidän hyvänä sitä, että aivan kirjan alusta alkaen on selvää, että päähenkilöllä on jokin suunnitelma. Hänellä on jotain tekeillä. Niinpä kiinnostuin siitä, mitä hänellä oikein on meneillään? Kuka ja mikä tämä nainen oikein on?

Vähitellen selviää, että gynekologi Melan Mikanniitty muuntautuukin kotiapulaiseksi kaupunginjohtajan perheeseen. Ensi töikseen hän siivoaa talon ja ilahduttaa isäntäväkeään tuoksuvilla leivonnaisillaan. Hän keskustelee kaupunginjohtajan kanssa kunnan asioista, kaavoituksesta ja poliittisista voimasuhteista.

Lukijana olisin kuitenkin tarvinnut lisää perusteluja Melanin teoille. Miksi hänen piti tehdä kaupunginjohtajalle juuri sitä mitä hän teki? Mikä ylipäätään ajoi häntä eteenpäin? Ja miksi näin monimutkaiset lavastukset ja naamioinnit?

Koska hänen tapoihinsa kuului tietyin ajoin vietellä vieraita miehiä nopeaan aktiin esimerkiksi hautakivellä, vessassa tai puuta vasten, hänet lienee luokiteltava nymfomaaniksi. Mutta miten nymfomaanius liittyi hänen pääprojektiinsa? Oliko Melanissa oikeasti useampi persoona? Melan jää monelta osin arvoitukseksi.

Kirjan naispoliisilla Pauliina Puntarilla on tarve ymmärtää ihmisten perimmäiset motiivit tekoihinsa. Pauliina pitää turhauttavana, jos ihminen jää tekemänsä rikoksen suhteen arvoitukseksi. Jos ihmiseen saa luotua yhteyden, tämä kertoo, miksi hän on tehnyt ja mitä hän on tehnyt.

Pauliina pitääkin poliisintyönsä jännittävimpänä vaiheena sitä, saako ihmisiin yhteyden. Tämän yhteyden saa hänen kokemuksensa mukaan vain luottamuksella.
Pauliina-poliisi osoitti olevansa intuitiivinen ja tarkkakatseinen poliisi, joka vielä osasi tehdä näkemästään ja kuulemastaan asiaa eteenpäin vieviä johtopäätöksiä.

Vihan väri on valkoinen alkaa kiinnostavasti, mutta tekojen motivointi ei kaikilta osin vakuuta. Kuitenkin kirjassa on niin paljon mielenkiintoisia piirteitä, että sen luki mieluusti loppuun ja jäi odottamaan lisää näyttöjä Lännenmäeltä.

Ritva Sorvali

 

Ritvan dekkariarvostelut: