13 Tou 2008

Henning Mankell, Tanssinopettajan paluu. Otava 2002

Ruotsalaisen yhteiskunnan maanalainen natsismi

Henning Mankellin uusimmassa kirjassa murhataan eläkkeellä oleva poliisi. Mankellin rikostutkija Stefan Lindman lähtee selvittämään tämän entisen kollegansa murhaa. Kenellä voisi olla syytä murhata arvostettu poliisi?

Jo kirjan alku antaa vinkin siitä, että jäljet voisivat johtaa sodanaikuisiin asioihin. Alussa nimittäin kuvataan toisen maailmansodan jälkeisiä vaiheita, saksalaisten sotasyyllisten etsimistä ja tuomitsemista.

Niinpä varsinaista tarinaa lukiessa tavallaan vain odotti, että milloin natsiasiat pulpahtavat pintaan. Stefan Lindman matkustaa läpi Ruotsin rikospaikalle. Tietyt yksityiskohdat kiinnittävät tietenkin heti huomiota. Miksi uhrin ympärillä maassa oli tanssikuvioita, tangon askeleita?

Uhrin erakkous ja myös vieraalle seudulle muuttaminen herättävät huomiota. Miksi hän halusi asua metsän keskellä ja täysin yksin? Ja miksi hän hankki talonsa nimenomaan pienen välittäjän avulla?

Kun toinenkin eläkeläinen murhataan?

Ei mene kovin kauaa, kun murhatun poliisin suunnilleen samanikäinen naapurinkin murhataan. Liittyvätkö nämä tapaukset toisiinsa ja jos niin miten? Tuntuisi mahdottomalta, että eivät liittyisi. Lähistön metsästä löytyy teltan paikka. Onko joku kauankin vaaninut yksikseen asuvia miehiä?

Lähistöllä asuu myös erakkona elävä eläkeläisnainen. Tämän kodista alkaa vyyhti purkautua. Naisen vaatekomerosta löytyy täydellinen natsiupseerin uniformu. Ja kun Stefan lähtee selvittämään natsikytkentöjä, löytyy niitä yllättävän läheltä häntä itseäänkin.

Oikeastaan kirjasta saa sen kuvan, että Ruotsissa on sodan aikana ja sen jälkeenkin ollut vahva maanalainen natsijärjestö. Monet ruotsalaiset nuorukaiset olivat sodan aikana pestautuneet Saksaan natsiarmeijaan. Näitä entisiä sotilaita elää vielä paljon ja he ovat edelleen järjestön riveissä.

Miehen vaikea puhua sairaudestaan

Kirjan päähenkilö poliisi Stefan Lindman sairastaa syöpää ja odottaa pääsyä leikkaukseen. Stefan on sairaslomalla. Hänellä on naisystävä, joka ihmettelee miehen vaisuutta ja hiljaisuutta, sillä Stefan ei puhu naisystävälleen mitään sairaudestaan.

Oikeastaan Stefan pakenee sairauttaan uppoutumalla toisella puolella Ruotsia tapahtuneeseen rikokseen. Miehen avuttomuus ja yksinäisyys sairautensa edessä on hyvin uskottavasti kuvattu.

Mankell onkin oikeastaan parhaimmillaan kuvatessaan poliisinsa yksinäistä taivallusta. Syövän takia kuoleman ajatuksen kanssa painiskeleva mies ei välitä omasta turvallisuudestaan vaan antautuu vaarallisiin tilanteiseen. Niinpä lukija joutuu koko ajan pelkäämään hänen puolestaan.

Kuvauskohteena koko maailma

Sodan jälkeen monet natsirikolliset muuttivat Etelä-Amerikkaan. Niinpä kirjassa seuraillaan eri nimillä esiintyvän eteläamerikkalaisen miehen vaiheita. Tällä on Ruotsissa tehtävä, jonka hän haluaa suorittaa ennen paluutaan takaisin Etelä-Amerikkaan.

Surmatun miehen tytär tulee maailmalta isänsä hautajaisiin. Tämä kaunis Veronica majailee samassa hotellissa, missä poliisimmekin. Niinpä kirjassa on myös pieni annos romantiikkaa.

Henning Mankell tempaa taas lukijan helposti mukaansa. Yli 500-sivuista kirjaa on vaikea jättää kädestään ennen kuin saa sen loppuun. Ruotsalainen yhteiskunta avautuu kirjan sivuilta monimuotoisena ja läheltä nähtynä. Ja nyt katsotaan nimenomaan pinnan alle, siihen Ruotsiin, mistä ei joka päivä lueta lehdissä.

Ritva Sorvali 

Ritvan dekkariarvostelut: