13 Tou 2008

Sara Paretsky, Muistin ansassa. WSOY 2004. Sara Paretsky, V.I Warshawsky ja surmanloukku. WSOY 1991. Sara Paretsky, Tappavaa myr

Paretsky tutkii amerikkalaista yhteiskuntaa
Sara Parenskyn kirjoista saa Amerikasta sellaisen kuvan, että köyhien tai mustien kuolemia ei amerikkalainen poliisi pahemmin tutki. Jos tällaisen uhrin omainen haluaa oikeutta, niin ainoa mahdollisuus on yrittää tutkia juttua itse tai saada joku muu siitä innostumaan.

Paretskyn kirjoja lukiessa tuntuu aina välillä siltä, että raha ratkaisee kaiken. Rahalla voi ostaa tutkimustuloksia, rahalla voi ostaa poliisin, rahalla voi ostaa todistajanlausuntoja, tuomareita. Kun tarpeeksi isokenkäistä ärsytetään, niin hänen keinoillaan ei näytä olevan ääriä eikä määriä.

Tavallaan sen ymmärtää, sillä isokenkäisellä on paljon menetettävää. Amerikassa yläluokalle on tärkeää asua tietyllä asuntoalueella, ajaa tietyillä automerkeillä, laittaa lapset tiettyihin kouluihin. Jos joku uhkaa tämän tarkkaan ja huolella rakennetun elintasosysteemin toimivuutta, niin tuon jonkun kimppuun käydään armotta.

Kaikissa kirjoissa Parenskyn vakioetsivän V.I. Warshawskyn elämä on monta kertaa hiuskarvan varassa. Mutta nuoltuaan haavansa ja päästyään taas jaloilleen sinnikäs etsivämme jatkaa tutkimuksiaan. Hänellä ei ole suurta apulaisjoukkoa eikä rahaa, mutta hänellä on aivot, joiden antamilla vinkeillä hän etsii näyttöjä isojenkin kihojen tiukan palomuurin takaa.

Kuka omii nostamattomat vakuutusrahat?

Sara Paretskyn uusimmassa suomennetussa kirjassa ”Muistin ansassa” tutkitaan vakuutusyhtiöitä. Enpä olekaan tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi, että mihin joutuivat ne rahat, joilla esimerkiksi kuusi miljoonaa toisessa maailmansodassa kuollutta juutalaista oli itsensä vakuuttanut?

Jos koko perhe tai jopa suku kuolee, niin kuka osaa mennä perimään vakuutuksia ja kenelle niitä edes maksetaan. Ongelmaksi näyttää nousevan se, että vaikka maksun perijä voisi todistaakin olevansa vakuutuksen ottajan perillinen, mutta kun hänellä ei ole kuolintodistusta, vakuutussummaa ei makseta.

Mistäpä sodassa tai etenkään keskitysleireillä kuolleiden kuolintodistukset olisivat eksyneet sukulaisten käsiin? Oliko niitä missään kirjoitettukaan? Ja kuka edes tiesi sukulaisellaan olleen henkivakuutuksen ja missä yhtiössä. Eli todennäköistä on, että monet ellei useimmat sodissa kuolleiden henkivakuutukset jäivät nostamatta.

Tästä aihepiiristä kumpuaa Paretskyn Muistin ansassa kirjan yksi teema. Vakuutusyhtiöt metsästävät yllättäen löytyneitä vakuutuksenottajien nimilistoja. Näistä listoista ollaan valmiita maksamaan ja jopa tappamaan. Niinpä chicagolaisen vakuutusyhtiön työntekijöitä alkaa kuolla.

Paretskyn vakioetsivä V. I Warshawski palkataan tutkimaan sekä vakuutussotkuja että kuolemantapauksia. Näihin tapauksiin liittyy myös televisiosta tuttu hypnologi ja tämän kiihkomielinen asiakas. Lisäksi Warshawskin vakio-olkapää ja lohduttaja, juutalainen lääkäri Lotty Herschel sotkeutuu vakavasti henkilökohtaiseen muistin ansaan.

Muistin ansassa V. I. Warshawskia mukiloidaan ja ammutaan tavanomaista vähemmän. Onko niin, että ikä alkaa painaa tai toisaalta kypsyttää sen verran, että V.I. enää syöksy suin päin kaikkein kuumimpiin tilanteisiin? Vai oliko Muistin ansa sen verran rosoinen tarina, että sen syntipukkia oli vaikeampi oikopäätä hahmottaa?

Mutta tälläkin kerralla sekä liikemaailman johto, johtavat poliitikot että tiedotusvälineet vakoilevat toisiaan ja pelaavat yhteen lain ja oikeuden rajaa hipoen. Ainoastaan se, että tiedotusvälineet ovat niin vahvasti mukana tässä kolmiyhteydessä tarjoaa edes jonkinlaisen demokratian tai laillisuuden varjon amerikkalaisen yhteiskunnan ylle.

Kuljetustarjousten sormeilua Chicagossa

Kirja ”V.I Warshawsky ja surmanloukku” kuvaa Chicagon ja muiden pohjoisvaltioiden logistiikkaa, viljan rahtausta lähinnä laivojen avulla. Laivayhtiöt omistavat mikä enemmän mikä vähemmän laivoja ja kilpailevat kuljetuksista. Kilpailu asiakkaista on niin kovaa, että murhiakaan ei kaihdeta.

Kirjan etsivä V.I Warshawsky tulee serkkunsa hautajaisiin ja rupeaa tutkimaan tämän kuolintapaa. Serkku on ollut töissä kuljetusyhtiössä ja tipahtanut laivan potkureihin. Vähitellen uhreja tulee lisääkin ja panokset kilpailijoiden eliminoimiseksi vain kasvavat. Vaarallisinta on jos tietää sellaista, millä voi vaikka kiristää kilpailijaa.

Suurta rahaa kumartaa moni. Vielä useampi pelkää sitä. Niinpä etsivämme ei saa poliisia innostumaan seudun ökyeläjien tekemisten tutkimisesta. Pelkät oletukset ja arvailut eivät riitä, tarvitaan selkeitä todisteita. Näitä saadakseen V.I Warshawsky laittaa itsensä surman suuhun monta kertaa.

Tutkimus etenee paljolti siltä pohjalta, että kuka on nähnyt kenetkin missäkin. Kun sen lisäksi otetaan selvää siitä, kuka omistaa mitäkin, kuka maksaa kenenkin kulut, miten kenenkin liiketoimet ovat viime aikoina sujuneet, niin etsivä arvaa loput.

Kun kemikaalitehtaat työntekijät sairastuvat

Tappavassa myrkyssä ollaan Etelä-Chicagossa Parentskyn naisetsivän V.I. Warshawskyn synnyinseuduilla. Alueella on vuosikymmenet toiminut kemikaalitehdas, jonka työntekijät ovat sairastuneet kuka missäkin vaiheessa lähinnä munuaisvaivoihin. Nyt tuohon vaivaan on sairastunut Warshawskyn entinen naapuri.

Kirjassa setvitään ihmisten kuolemia, vakuutuspetoksia, kaupungin johtomiehen yhteyksiä sekä teollisuudenharjoittajaan että vakuutusfirmoihin. Kaiken takaa löytyy monenlaisia vyyhtejä ja kovia otteita.

Ympäristönsuojeluasiat ovat nousseet keskustelunalaisiksi ja kuumentavat tunteita.
Tässäkin kirjassa asioiden piilottelu ja kaikenlaisen tutkimisen estäminen ovat tehtaanomistajien ensisijainen toimintamalli. Liian innokkaita tutkijoita kannetaan matossa läheiseen suohon.

Suoran estämisen lisäksi tutkimista haittaa myös pelottelu. V.I. Warshawskin tapaisia mitään pelkäämättömiä uskalikkoja ei ole missään kaupungissa montaa. Kun näitäkin vähiä aletaan kaivaa esiin suosta, niin tutkimus takkuaa. Jostain syystä virallinen amerikkalainen poliisi ei tunnu ottavan talousrikoksia tarpeeksi tosissaan.

Mustat naisvangit kaikkien lyötävinä

Parentskyn ”Ankarassa ajassa” Chicagon lehtikeisari, tehtailija ja paikallinen poliitikko pelaavat yhteen ja saavat vastustajansa olot todella kuumiksi. Parentskyn naisetsivä V.I Warshawsky ottaa taas hoitaakseen pieneläjien asioita ja huomaa olevansa helppo saalis vaikutusvaltaisille vastustajilleen.

Ankara aika kertoo muun muassa naisvankilasta, johon alaluokan naisparat joutuvat syystä tai lähes syyttä ja saavat hyväksyä vartijoiden mielivallan. Etenkin mustat ja maahanmuuttajat ovat käytännössä lainsuojattomia, jos joutuvat vankilan muurien sisälle.

Vankilanaisten asiaa ei aja kukaan. Jos siellä valittaa olojaan, saa vartijoilta entistä mojovampia iskuja. Helposti pääsee hengestäänkin. Niinpä etsivämme ainoa keino on hankkiutua vangiksi tähän vankilaan. Sisältä päin, magnetofonien ja kameroiden avulla hän saa hankittua sellaista todistusaineistoa, josta julkinen sanakin kiinnostuu.

Julkisuus pelottaa vai pelottaako?

Amerikassa julkinen sana onkin näiden kirjojen mukaan oikeasti valtiomahti. Epämieluisa julkisuus rassaa henkilöitä sitä enemmän mitä korkeammassa asemassa nämä ovat. Joillakin lehtimiehillä on vielä moraalia ja uskallusta tehdä kunnon juttuja ja tiedotusvälineiden keskinäinen kilpailu toimii julkisuuden eduksi.

Mutta miten Amerikassa mahtaa vaikuttaa tämän tyyppisten kirjojen julkaisu? Puututaanko epäkohtiin, joutuvatko esimerkiksi vankilat tarkempaan syyniin? Ainakin Paretsky nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä. Vaikka suurimman osan kirjan sivuista rahanvalta jyllää, niin lopussa on nähtävissä pientä tasapainotusta.

Viimeisimmissä kirjoissa myös suomennosten taso on parantunut. Ehkä dekkareita ja niiden suomentamista aletaan arvostaa myös kustannustoimistoissa. Todella pahalta tuntuivat 1990-luvun alussa suomennettujen kirjojen suoranaiset virheet.
Ritva Sorvali

 

Ritvan dekkariarvostelut: