13 Tou 2008

Tuula Mai Salmela, Katajanokka kello kymmenen. Tammi 2004

Julkaissut Ritva Sorvali

Katajanokka rikosten näyttämänä
Helsingin Katajanokka on oikeastaan hyvinkin luonteva miljöö dekkareille. Alueen keskellä sijaitsee vanha vankila, jonka seinät kätkevät sisälleen melkoisen määrän ihmiskohtaloita ja näin ollen ympäristö on omiaan synnyttämään myös rikostarinoita.

Jos Katajanokan keskiössä on vanha vankila, niin koko niemekettä ympäröivät laiturit, laivat ja talvisin jäänmurtajat. Ja suorastaan eräänlaisena alueen portinvartijana seisoo sillan korvassa ylväs Uspenskin katedraali.

Tuula Mai Salmelan esikoisdekkarissa ollaan pääosin Katajanokalla, mutta piipahdetaan välillä yliopistolla ja etenkin kasvitieteen laitoksella. Kirjan päähenkilö Maana Santanen on biologi ja yliopiston kasvitieteen opettaja. Maana kiinnostuu lähipiirissään sattuneesta kuolemantapauksesta ja rupeaa tutkimaan sitä.

Koska päähenkilö on biologi kirjassa puhutaankin paljon kasveista. Joten sellainen lukija, joka on kiinnostunut juuri kasveista, kiinnostuu kirjasta varmaan tätä kauttakin. Myös yliopiston riitaisa ilmapiiri saa oman kuvauksensa.

Itse varsinainen murhajuttu peittyy kuitenkin jollain tavoin kirjan valtavan henkilömäärän alle. Ainakin 20-30 henkilöä luetellaan nimiltä, mutta useimmat jäävät melko ohuiksi maininnoiksi kirjan lehdille. Jos kirjaa ei ehdi lukea yhdellä kertaa, on olemassa se vaara, että henkilögalleria jää hahmottomaksi.

Sekin että Maana kaveeraa turhan intensiivisesti yhden poliisin kanssa, tuntuu vähän arveluttavalta. Ainakin poliisista syntyy kuvatun poliisin antaman kuvan takia jokseenkin vastuuton kuva. Myös Maanan joutuminen suorastaan hengenvaaraan jää ilmeisesti osittain tämän poliisin vastuulle.

Haluaisin kuitenkin lukea Katajanokasta lisää. Miten kirkko ja vankila ovat siellä vaikuttaneet ihmisten mieleen? Miten lähtevien ja tulevien laivojen läheisyys vaikuttaa siellä asuviin ihmisiin? Katajanokka on eräänlainen Helsingin nenä, joka haistelee kiinnostuneena paitsi tuulia myös Helsinkiin tulevia ja sieltä lähteviä ihmisiä.

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: