12 Tou 2008

Paula Harkki, Kadonnut Karibialla. Otava 2006

Julkaissut Ritva Sorvali

Ylikansallista elintarvikekauppaa tautien varjossa

Paula Harkki kuvaa esikoisdekkarissaan Kadonnut Karibialla maailman elintarvikekaupan kiemuroita. Hänen päähenkilöparinsa Mari ja Antti ovat matkustaneet Barbarokselle juhlimaan miehen huipputyöpaikkaa monikansallisessa Goodfood-yhtiössä. Mari on ajatellut nauttivansa lomasta, mutta ihmettelee miksi Antti on niin kireä?

Vähitellen selviää, että elintarvikebisnes toimii kaikkea muuta kuin rehellisin keinoin. Kirjan tapahtumia puidaan Barbaroksen lisäksi useammassakin Etelä-Amerikan maassa, Lontoossa, Helsingissä ja mahdollisesti myös monessa muussa paikassa. Taustalta löytyy eläinlääkäreitä, vanhustenhuoltolaitoksia, poliittisia vaikuttajia ja tietenkin elintarviketeollisuuden vaikuttajia.

Kirjan luettuaan herää kysymys, että mihin esimerkiksi hullun lehmän taudin takia lopetetut lehmät joutuivat? Mitä lehmien ruhoista on tehty ja mihin nuo ainekset on lähetetty? Eläinlääkärit nousevat arvoon arvaamattomaan, kun he kuitenkin tutkivat eri suuntiin meneviä elintarvike-eriä ja antavat niihin leimansa ja lausuntonsa.

Harkki on tarttunut todella tärkeään aiheeseen, mutta harooko hän liian suurta kaarta, lähes puolta maapalloa? Tässä hurjuudessaan hän muistuttaa Ilkka Remestä ja Taavi Soininvaaraa, jotka myöskin ottavat dekkareissaan kantaa koko maailman kannalta tärkeisiin asioihin. Dekkarikirjailijalle kuitenkin riittänee, että hän nostaa noita asioita yleiseen tietoisuuteen.

Mielestäni Paula Harkki nostaa mainitsemieni mieskirjailijoiden tavoin tärkeän asian esille. Harkki onnistuu myös luomaan jännitystä. Esimerkiksi Marin tilanne sekä Barbaroksella että muissa eksoottisissa paikoissa on koko ajan jännittävä. Hän ei tiedä asioista juuri mitään, hän kokee vain, että kaikki ei ole kohdallaan.

Vaikka en aivan kaikissa kirjan käänteissä pysynyt mukana, viehätyin Harkin tapaan kuvata yksityiskohtia ja kuljettaa tarinaa esimerkiksi tiettyjen tavaroiden avulla. Kukkamekko on tässä kirjassa eräs keskeinen tunnistetekijä, ehkä sillä on myös symboliarvoa.

Suomessa laulettiin 1970-luvulla muun muassa laulua ”Lautanen Guatemalan verta”. Paula Harkki nostaa rohkeasti esiin samoja teemoja kuin tuossa laulussa on. Monikansalliset yhtiöt uhkaavat edelleen itsenäisten valtioiden toimivaltaa.

Ritvan dekkariarvostelut: