Paul-Erik Haataja, Urakan loppu. (Tammi 2005)

Haatajan viimeisimmässä kirjassa on sekava joukko ihmisiä, jotka eivät välttämättä näytä liittyvän millään lailla toisiinsa. Haatajan pitkäaikainen päähenkilö komisario Tammelin on jäämässä eläkkeelle, joten vanha tuttu poliisijoukkiokin on hajoamassa.

Enimmäkseen liikutaan Helsingin lähiöissä ja Vantaan puolellakin. Oikeastaan juttujen selvittämisen yhdeksi ongelmaksi nouseekin se, että poliisien valtuudet loppuvat kuntarajalla. Jos jokin talo on Vantaan puolella, niin Helsingin poliisilla ei oikein ole sinne asiaa tai päinvastoin.

Pääjuttuna tutkitaan ikääntyneen urakoitsijan murhaa. Tätä tutkitaan ja törmätään puolirikollisiin veljeksiin ja melkoiseen määrään nuoria, jotka asustavat kuntien reuna-alueiden autiotaloja. Nuorten ”asuntokeinottelut” jäävät selvittämättä. Täysin irrallisena koin Jusa-nimisen nuorukaisen roolin ja tämän jatkuvasti saamat kolhut.

Nuoripari Soini kaksostyttärineen jää jatkamaan epämääräistä elämäänsä, vai jääkö? Isovanhemmat yrittävät huolehtia tytöistä silloin kun äidillä ja isällä on tärkeämpää tekemistä. Nuorten elämästä saa kaiken kaikkiaan holtittoman kuvan.

Oliko nyt niin, että kirjassa on liikaa henkilöitä ja liikaa erilaisia vyyhtejä, joten kaikki jäivät ikään kuin kasvottomiksi. Sama se miten heille kävi. Heidän kohtaloistaan ei jaksanut kiinnostua, kuten tuntemattomien kohtalosta ei yleensä kiinnostu.

Joten Haatajan kuvaamasta joukkiosta olisi saanut useammankin kirjan, sillä Urakan loppu kertoo että Haatajalla olisi paljon kirjoitettavaa. Koska aineistoa tuntuu olevan ja koska olen lukenut Haatajalta huomattavasti kiinteämpiä ja vaikuttavampia Helsingin kuvauksia, odotukset ovat kirjailijan suhteen edelleen korkealla.

Paul-Erik Haatajan teosten saatavuus Kymenlaakson kirjastoissa.

julkaistu 1.4.2006, Kaupunkilehti Seiska

Ritvan dekkariarvostelut: