Itä-Helsingin miljööt murhatutkimuksen taustalla

Itä-Helsingin miljööt murhatutkimuksen taustalla

Marja Aarnipuro, Luolamiehen mysteeri. CrimeTime 2023.

Pikkupojat löytävät kuolleen miehen Helsingin Vartioharjun Linnavuoren luolasta. Tästä löydöstä kehkeytyy Marja Aarnipuron viimeisimmän kirjan tarina, Luolamiehen mysteeri. Ruvetaan tutkimaan, miksi mies on ammuttu, miksi juuri luolassa, kuka on ollut asialla? Helsingin poliisi ja tiedotusvälineet puuhaavat luolamiehen kohtalon ympärillä.

Vähitellen käy ilmi, että kuollut mies, Janne Laukkanen, on ollut epäonninen yrittäjä. Mutta miksi hänen hankkeensa ovat kariutuneet, onko hän pettänyt muita vai muut häntä? Entä naiset? Jannella on lapsia ainakin kahden naisen kanssa, nykyinen vaimo Sarikin olisi halunnut lapsia, mutta Janne ei enää halunnut. Sen sijaan Janne halusi kuunnella Karaoke-Keitaassa Satakielen eli Leena Tiaisen laulua.

Jannesta piirtyy yritteliään, helposti innostuvan, mutta ehkä myös hieman haahuilevan ja keskittymiskyvyttömän miehen kuva. Janne vaikuttaa maksaneen palkat työntekijöilleen. Tilinpito oli virallisesti annettu ammattilaiselle, jonka mukaan ei ollut mitään tilinpitoa, kun ei ollut rahaakaan. Ilmeisesti Janne hoiti käytännössä tilit taskusta taskuun.

Marja Aarnipuron vakitoimittaja Kaarina Riikonen on ruumiin löytymisen aikaan harmikseen Ruotsissa, mutta kotiutuu sieltä pikavauhtia. Hän viilettää Herttoniemestä Vartioharjuun murhapaikalle ja suunnittelee jo ties kenen haastattelua, mutta kauhistuu, kun esimies määrää hänet unohtamaan Vartioharjun ja tekemään haastattelun somekaunottaresta. Kyllä ottaa Kaarinaa pannuun. Marja Aarnipuro kuvaa hienosti, miten keski-ikäinen nainen päästelee ärränpäitä kaunotarhaastattelun alla.

Kokonaan Kaarina ei tietenkään hylkää Vartioharjua vaan tekee omia tutkimuksiaan. Hän tutustuu muun muassa sekä murhatun leskeen, että murhatun naisystävään Karaokekeitaan Satakieleen. Nämä molemmat naiset ovat erinomainen lisä dekkarikentän keski-ikäisten naisten galleriaan. Marja Aarnipuro kuvaa hienosti, miten nämä naiset tapaavat Karaoke-Keitaassa, ja alun äkäilyn jälkeen leppyvät toisiinsa ja laulavat illan päätteeksi yhdessä Jannen lempibiisin ”Ei mun takki kaipaa neulaa ei lankaa”.

Luolamiehen mysteeri pyörii rakennustyömailla, sillä siellähän Jannekin pyöri eläessään. Kun rakennusurakat ilmeisesti nykyisin pilkotaan pieniin osiin eri aliurakoitsijoille, siellä on monta paikkaa, mistä voi vetää välistä, tehdä vilunkia, jättää veroja tai palkkoja maksamatta. Helsingin poliisi tutkii puhelintietoja, kuka on soittanut kenellekin, milloin ja mistä, missä kukakin on murhailtana liikkunut? Puhelin tietää.

Marja Aarnipuro saa ovelasti sijoitettua henkilönsä tarinan kehyksiin. Kaikki ketkä mainitaan, saavat jonkin roolin tarinan kulussa. Pidin hyvänä myös Itä-Helsingin miljöökuvauksia, Herttoniemen pyöräteitä, Vartioharjun mahtavia maisemia ja Kontulan kotiympäristöä. Helsinki on enemmän, isompi kaupunki, jokaisen sitä kuvaavan dekkarin jälkeen.

Ritva Sorvali

Ritva Sorvali

Vastaa